Miten meni, Gimara? Elämä yrittäjänä

Gimara perustettiin loppuvuodesta 2015, kun kaksi opettajaa huomasi, että oikeilla verkko-oppimismenetelmillä on mahdollista saavuttaa parempia oppimistuloksia kuin perinteisessä luokkahuoneessa. Halusimme myös levittää siipiämme ja tavoittaa Suomessa maahanmuuttajaryhmän, joka ei voi opiskella suomea valtion tarjoamilla kursseilla. Uskoimme ja uskomme edelleen vahvasti laadukkaaseen opetukseen ja jaamme samat arvot kuin neljä vuotta sitten. Tässä artikkelissa haluan muistella matkaamme, virheitä ja onnistumisia, mitä opimme ja analysoida, miksi emme päässeet läpimurtoon niin nopeasti kuin luulimme.

Kun kaksi opettajaa perustaa yrityksen, on yksinkertaisesti helvetin paljon opittavaa. Pelkästään oikeiden lomakkeiden täyttäminen, sopimusten kirjoittaminen ja tilien avaaminen on kuin polun löytäminen mustassa metsässä. On opittava loputtomasti sanoja, jotka liittyvät lakeihin ja talouteen, rahan soveltamiseen, markkinointiin, liiketoimintasuunnitelmaan… listaa voisi jatkaa sivuja. Teimme joitain kursseja, minä tein yrittäjän tutkinnon ja Marja joitakin lyhytkursseja. Teimme kotitehtäviä ja loimme yritykselle erinomaisia sopimuksia ja papereita. Vihdoin pääsimme lanseeraamaan, oli aika juhlia.

Leikkikenttämme oli verkossa. Tiesimme jo, miten ja mitä opettaa, mutta meidän oli luotava myymälä asiakkaillemme. Niinpä perustimme oman verkkokaupan maksuineen. Verkkosivuston rakentaminen on lastenleikkiä verrattuna siihen, että rahat todella siirrettäisiin asiakkaalta yritykselle. Ilmeisesti tämä edellyttää oikeita kumppaneita, ja niiden valitseminen on hankala tehtävä. Et vain voi kuvitella kaikkia oikeita kysymyksiä, joita pitää kysyä, ennen kuin olet kokeillut yhtä palveluntarjoajaa. Esimerkkinä mainittakoon, että teimme jonkin aikaa yhteistyötä Amerikkalainen sovellusyritys, joka on integroinut useita toimintoja yhteen sovellukseen: Oppituntien varaaminen, maksut, palkanlaskenta, opiskelijan omavalvonta jne. Ainoa asia oli, että heidän myyntitiiminsä oli parempi kuin heidän muut tiiminsä. Koska suurin osa asiakkaistamme oli Suomessa ja koska tiesimme myös, että suurin osa maksutapahtumista Suomessa tehdään verkkopankissa, ei luottokorteilla, halusimme tietysti suomalaiset pankit maksutavaksi. Joko he huijasivat meitä tai en ollut tarpeeksi selkeä kysyessäni – lopulta se ei ollut mahdollista. Useiden viikkojen työ meni hukkaan. Vaihdoimme suomalaiseen verkkomaksupalveluntarjoajaan, jolla oli käytännöllisempi lähestymistapa, mutta ei niinkään tekninen. Lopulta löysimme kuitenkin oikean paikkaan upottaa oikea koodi, jotta voit todella siirtää rahat. Ensimmäiset pienet suoritetut maksut olivat meille valtava juhla: me teimme sen! Rakensimme verkkokaupan.

Tässä vaiheessa meillä oli jo ilmeisesti kirjanpitäjä. Yrittäjät alkavat usein tehdä asioita, jotka eivät ole ihan heidän omaa alaansa ja tuhlaavat aikaa ja mahdollisuuksia tekemällä niin (kukaan ei mainitse täällä, mitä sinun PITÄÄ tehdä itse, kun sinulla ei ole rahaa). Kirjanpito ei todellakaan ollut meidän juttumme. Halusimme, että kirjanpitäjämme olisi tehokas, valmis kasvuun ja että haluaisimme tehdä kaiken verkossa. Ensimmäinen kirjanpitokumppanimme oli jossain määrin hyvä, vaikka he lähettivätkin melko usein melko isoja laskuja melko monista pienistä asioista, joita heidän piti opettaa meille. Ei ehkä ole paras idea ottaa kirjanpitoyritystä, jolla on – jälleen kerran – erinomainen myyntitiimi, mutta joka silti lähettää tilinpäätöstiedot CD-levyillä, joita yksikään viimeisen viiden vuoden kannettavista tietokoneistamme ei pysty lukemaan ilman ulkoista CD-asemaa, vain esimerkkinä heidän työstään. Todennäköisesti et osaa kysyä kirjanpitäjältäsi oikeita kysymyksiä sopimusta allekirjoittaessasi. Allekirjoittamisen jälkeen yrityksen vaihtaminen ei myöskään ole niin suoraviivaista.

Loimme kielijumpan, joka on tehokas ja ylivoimaisesti paras tapa oppia kieltä hauskalla ja vuorovaikutteisella tavalla. (Aihe kokonaan eri artikkelille.) Laskimme hinnat ensin, jotta yksi opettaja voi elää tietyn asiakasmäärän tuloilla – onneksi ja valitettavasti – tämä hinnoittelu perustui oppilasjoukkoihin. Kuten joogatunnilla – valitset tasosi ja ajankohdan, jolloin osallistut oppitunnille, ja olet tervetullut jättämään muutaman oppitunnin väliin tai liittymään eri ryhmään. Joustavaa, helppoa ja menetelmä todella toimi. Taloudellinen haittapuoli joogaan verrattuna on se, että yksi joogaopettaja voi käsitellä melko suurta joukkoa ihmisiä tunnilla, kun taas hyvä kieltenopettaja haluaa käsitellä vain muutamia. Eli enemmän oppilaita, enemmän oppitunteja, vähemmän tuloja, mutta tyytyväisempiä asiakkaita ja parempia oppimistuloksia. Kun asiakkaiden määrä muuttuu jatkuvasti, sinun on mukautettava oppituntien määrää ja myös oppituntien tasoa vastaamaan asiakkaiden tarpeita. Hinnoittelun aikana ajattelimme vain itseämme ja sitä, mitä kuukausituloja haluaisimme saada. Yksinkertaista ehkä, jos olet kampaaja etkä edes suunnittele kasvattavasi yritystäsi. Teet niin paljon kuin sinulla on energiaa. Mutta jos haluat kasvaa, tämä ei riitä hinnoitteluun. Pian huomaat, että sinulla on 60 oppilasta ja sinulla ei ole rahaa ostaa leipää.

Kuntosalit tekevät vuoden mittaisia sopimuksia, ja sopimuksesta on lähes mahdotonta päästä eroon. Jos päätät vuoden alussa, että laihdutat treenaamalla 5 kertaa viikossa, olet naimisissa kuntosalin kanssa joulukuuhun asti, vaikka luovuttaisitkin jo maaliskuussa. Me emme halunneet tätä. Halusimme kunnioittaa asiakkaitamme ja antaa heidän valita, milloin he haluavat hypätä sisään ja ulos, aina samaan hintaan yhden kuukauden ajan. Ainoat kustannuksemme olivat oletettu palkkamme (jota emme koskaan maksaneet itsellemme), joitakin laitteita silloin tällöin, lisenssejä tähän ja tuohon verkkopalveluun. Nämä juoksevat kustannukset ovat kuitenkin kuin jäävuoren huippu, kun on kyse maksuista, jotka on suoritettava laillisen toiminnan harjoittamiseksi. Arvonlisävero on luonnollisesti yksi suurimmista, mutta myös yrittäjän eläkejärjestelmä, terveyspalvelut yrittäjälle ja työntekijöille, vakuutukset ja lista voisi jatkua loputtomiin. Jotkut sanovat, että arvonlisävero on kuin virtaus yrityksen läpi, eikä sitä todellakaan voi laskea, mutta se tekee tuotteistamme neljänneksen kalliimpia – miten sitä ei voi laskea? Yrittäjän oven takana on jono ja täsmälleen samat palvelut hinnoitellaan aina vähintään kaksinkertaisesti yrittäjille kuin yksityishenkilöille. Katsoin useita kertoja Sipoon herttua enkä tiennyt itkeäkö vai nauraa, jaoin kaikki tunteet paitsi sen, että en anna alkoholia kenellekään siivota pihaani. Minun olisi pitänyt. Näitä asioita ei kuitenkaan kannata murehtia opettelemasta, laskut löytävät aina, mutta etuudet ja veronalennukset pitää hakea – me emme vielä löytäneet.

Seuraava asia, joka erottaa meidät kuntosaleista, on se, että monet asiakkaistamme eivät vain kävele sisään ja ala treenata (onneksi tällaisia asiakkaita on myös olemassa). Emme ole siellä banderollit sanomalla UUSI KUNTOJUMPPA AVAUTUU PIAN vaikka opimme myös temppuja hakukoneoptimoinnin kanssa (toinen jee ja juhla). Meidän on löydettävä asiakkaat ja meidän on oltava kaikkialla. Tässä teimme jälleen yhden suurimmista virheistä, aloimme piilottaa jalokivemme, materiaalimme, parhaat videomme, temppumme ja sen seurauksena kukaan ei löytänyt meitä ja tiennyt meistä. Ja kun he vahingossa tai suosituksesta lopulta tulivat luoksemme, kesti tunteja saada heidät ymmärtämään opiskelujärjestelmämme ja he maksoivat yhden kuukauden, koska he halusivat läpäistä kokeen. Kuuntelimme asiakkaitamme ja teimme loputtomasti erilaisia tuotteita ja eksyimme. Meillä oli vain liian monta tuotetta, joista voit valita, ja ilmeisesti suurin osa opiskelijoistamme päätyi ottamaan halvimman. Samaan aikaan, kun saimme muutaman euron sieltä ja täältä, opetimme hullun lailla opetustehtaalla ja teimme yöt töitä seurataksemme asiakkaita.

Onnistuaksesi sinulla on oltava aikaa tai rahaa, ja parasta on, jos sinulla on molempia. Meillä ei ollut kumpaakaan, joten päädyimme ostamaan aikaa lainalla. Toinen meistä irtisanoutui, otimme pienen lainan (jota yrityksenä meidän piti kerjätä polvillamme siinä missä saman summan saisin tililleni sanomalla vain, että olen vähän kyllästynyt autooni) ja ajattelimme, että nyt me teemme tämän. Samalla aloimme haaveilla kansainvälistymisestä. Ajattelimme koko ajan, että meillä ei ole mitään menetettävää ja että pitää unelmoida isosti, jotta voi menestyä isosti. Suomen markkinat olivat enemmänkin lampi, eivät syvän sininen meri. Silti uskon, että pystyisimme elämään rahoilla ja tekemään pientä, nättiä bisnestä – mutta miksi aloittaa se sitten ylipäätään? Miksi miettiä, miten yksi opettaja voi hoitaa isompia oppilasjoukkoja pitämällä laadun korkealla, jos haluamme pitää sen mukavana ja siistinä? Voisimme vain myydä palveluitamme tuntihinnoiteltuna yksityisopiskelijoille ja tienata sen verran, että voisimme ostaa sen leivän. Mutta emme halunneet olla opettajia niille, joilla on varaa yksityisopettajiin, emmekä halunneet pitää opetusmenetelmiämme salassa. Halusimme olla tasa-arvoisia ja halusimme auttaa mahdollisimman monia.

Kun kollegani Marja aloitti kokopäivätyönsä Gimarassa, tein suurimman virheeni: ajattelin, että minun ei tarvitse tietää kaikkea, ja hän tekee siitä menestyksen. Väärin. Yksi ihminen voi perustaa yrityksen, mutta sen kasvattaminen vaatii useamman kuin yhden. Tämä oli toinen suuri ongelmani: olen erittäin hyvä vakuuttamaan ihmisiä ja innostamaan heitä mukaan, mutta minulla oli vain vähän tarjottavaa. Koska halusimme kasvaa, päätimme, että kaikki sisään tuleva raha sijoitetaan eteenpäin opettajien palkkoihin. Halusimme maksaa niille, jotka olivat halukkaita yrittämään kanssamme. Se oli noidankehä. Meillä piti olla opettajia ja meidän piti aloittaa kursseja, vaikka opiskelijoita oli vähän, ja tiesimme, ettemme saa asiakkailta rahoja takaisin. Jos meillä oli 60 oppilasta kerrallaan yhdellä kielellä, se oli hyvä. Mutta meillä oli kuusi, ja nekin kaikki eri tasoilla. Ja meillä oli hyviä opettajia, joille halusimme maksaa kohtuullista palkkaa.

Kun meillä oli muutamia opettajia – englantilaisia, kiinalaisia, venäläisiä ja ilmeisesti myös suomalaisia – päätimme kokeilla Pakistanin markkinoille pääsyä. Valmistelimme kaiken uudelleen: yhteiset sopimukset paikallisen yrityksen kanssa, mainonta, esittelyt kouluissa ja yliopistoissa, teimme yhden matkan Pakistaniin keskustellaksemme mahdollisten kumppaneiden kanssa, ja kiinnostus oli varmasti herännyt. Yksi ikimuistoisimmista tapaamisistani oli Lontoon Heathrow’n lentokentällä pakistanilaisen yksityiskoulun kanssa, joka halusi äidinkielisiä, ammattitaitoisia opettajia ja halusi viedä oppimisensa verkkoon. Emme kuitenkaan olleet valmistautuneet tarpeeksi hyvin kumppanuuteen. Loppujen lopuksi saimme vain vähän oppilaita, muutamia onnistuneita maksuja ja satoja kuvia peniksistä, ihmisiä, jotka vuodattivat meitä naimisiin kanssamme, tai aikavampyyrejä, jotka teeskentelivät olevansa kiinnostuneita oppimisesta, mutta jotka eivät lopulta osoittautuneetkaan asiakkaiksemme. Tämä on hyväksyttävää, olimme vasta aivan alussa, mutta jossain vaiheessa rahat vain loppuivat kesken. Suomen kuntosalin pitäminen pystyssä muiden kielten maksamiseksi ei ollut bisnestä. Onneksi meillä oli myös muutama hyvin maksettu kurssi, jotka oikeasti tuottivat voittoa, meillä oli vain liikaa vuotoja veneessämme pitääkseen sen pinnalla.

Aloin epäröidä. Olin kuolemanväsynyt, minulla oli vaativa työ koulutuspäällikkönä Arffmanissa, muutin mantereelta toiselle (mikä lopulta helpotti elämääni huomattavasti) ja minulla oli kolme pientä lasta hoidettavana. Otin askeleen taaksepäin, olin valmis luovuttamaan enkä tiennyt minne mennä. Sanoin, että olen menettänyt suunnan. Olen ihminen, jolla on suuri sydän, välitän ihmisistä ja mikään ei vauhdita minua enemmän kuin jonkun innostaminen oppimaan, olipa kyseessä sitten opettaja tai oppilas. Olen myös materialisti, pidän rahasta. Pidän hyvästä elämäntyylistä ja hyvistä tuloista. Gimara oli minulle vain äärimmäisen kallis harrastus, harrastus, joka söi kaiken vapaa-aikani ja alkoi vaikuttaa nukkumiseeni (nukun aina hyvin, aivan kuin minulla ei olisi omatuntoa). Itkin, olin ihan romuna. Marjalla oli edelleen vahva usko, vaikka hän oli se, joka luopui kuukausituloista ja antoi kaiken aikansa Gimaralle. Hän oli vakuuttunut siitä, että voimme vielä pärjätä, ja hän tarjoutui ostamaan minun osuuteni yrityksestä. Se tuntui helpottavalta, mutta miten laittaa hinta jollekin, jolle on antanut koko sydämensä ja niin paljon aikaa ja vaivaa? Vaikka saisin “sijoittamani” rahat, se ei olisi lähellekään todellista summaa. Päätin myydä. Sitten itkin kaksi päivää ja tajusin, että mikään ei ollut viimeisen kymmenen vuoden aikana saanut minua niin surulliseksi kuin osuuteni myyminen ja Gimarasta luopuminen. Päätin jäädä.

Marja vei Gimaran suomen kielen jumpan kauniiseen loppuun. Suljimme verkkokaupan joulukuussa ja purimme tuolloin kaikki tunnit. Muutama kurssi on vielä käynnissä, mutta muuten päätimme vain jakaa kaiken ilmaiseksi. Satoja materiaalejamme, intohimomme suomen kielen opettamista kohtaan ja tietomme siitä, mitä olemme oppineet, luovuutemme, ongelmanratkaisumme, digitaaliset taitomme. Ihmisten tarpeiden kaivamisella ei ole pohjaa, mutta me luomme nyt jotain, mitä ei vielä ole, joten voi olla, että jonain päivänä saamme aikaan oikeita yhteyksiä ja ehkä pystymme muuttamaan jotain kieltenopetuksessa, kotouttamisessa ja koulutusalalla. Ehkäpä jonain päivänä pystymme takaamaan laadukkaan opetuksen kaikille sukupuolesta, sosiaalisesta asemasta, taloudellisesta tilanteesta tai maantieteellisestä asemasta riippumatta. Annamme heille ja heidän perheilleen mahdollisuuksia rakentaa parempaa tulevaisuutta.   En enää sano, että etsin suuntaa, koska suunta on vain jotain, mitä emme vielä tiedä. Pidämme Gimaran käynnissä, vaikka se olisi yksi kallis harrastus lisää.

Haluan pyytää anteeksi ja kiittää loistavia opettajiamme Sallya, Weimania, Kseniaa, Jannea ja Tanjaa siitä, että emme olleet tukenanne, kun kohtasimme vaikeuksiamme. En ollut silloin tarpeeksi vahva, ja sen sijaan, että olisin ollut johtaja, halusin tulla johdetuksi ja epäonnistuin. Haluan kiittää Marjaa ja Afnania siitä, että he uskoivat eivätkä luovuttaneet. En ole koskaan tavannut teidän kaltaisianne ihmisiä, ja olen nyt varma, että voimme löytää jotain yhdessä. Haluan myös kiittää kaikkia asiakkaitamme, teillä on minulle suuri merkitys. En aio luovuttaa.

Sinun on taisteltava oikeudestasi oppia, myös yrittäjänä.